Parvekkeella nukkujan kaksi tärkeintä investointia

Tänä vuonna kesä – tai edes vähän lämpimät kesäyöt – antoivat odottaa itseään. Vielä kesäkuun 10 päivä tienoilla yölämpötila tipahti nollan tienoille, mutta nyt jo sentään ollaan inhimillisemmissä lukemissa. Ansioituneimmat toki pärjäävät pakkasellakin, mutta minä olen jokseenkin hienohelma tässä suhteessa.

Ulkona nukkuminen ei vaadi mitään erityisiä varusteita eikä sen vuoksi tarvitse tehdä isompia investointeja. Kun hyvässä keski-iässä oleva ihminen on asunut omakotitalossa vuosikymmenet, omista nurkista löytyy kaikki tarvittava. Ainakin meidän nurkista on löytynyt. Lukuun ottamatta ensin yhtä – ja sitten toista hankintaa.

Nukkumispaikkani on yläkerran parvekkeella. Korkealla maanpinnasta ja turvassa petoeläimiltä ja kutsumattomilta ihmisiltäkin. Turvallisuuden tunne on ulkona nukkumisen yksi tärkeimmistä asioista: jos pelkää, ei nuku.

Parvekkeella on katto sekä puulattia. Lattialle olen laittanut ensiksikin maton, ettei tuuli puhalla lattialautojen välistä. Siihen olen nostanut vanhan patjan sekä ihan normaalit lakanan, tyynyn ja peiton. Vaikka patja on kotoa muuttaneen lapsen sängystä riistetty, se on hyvä ja tukeva. Huonolla patjalla ei nimittäin uni tule.

Peite on se sama, mikä minulla on talvisin sisäkäytössä. Kesän jälkeen sen joutuu pesemään, sillä koirankuonolainen nukkuu parvekepatjallani jalkojeni päällä. Pussilakanasta huolimatta peite siitä vähän kärsii, mutta mitäs pienistä. Koira on kiva.

Seinän ja patjan väliin laitan kylmempinä öinä torkkupeiton varalle. Varapeite on siitä helppo vetää hartioiden päälle, jos siltä tuntuu. Parina ensimmäisenä alkukesän yönä tuo lisä olikin tarpeen. Yöpaita on sama kuin olisi sisällä nukkuessakin, ei kesäyönä mitään pilkkihaalaria tarvita.

Lisää vinkkejä parvekkeella nukkujalle löydät täältä: Oletko jo kokeillut parvekkeella nukkumista?

Parvekkeella nukkujan kaksi tärkeintä investointia

• Ensimmäinen tekemäni hankinta on hyttysverkko. Alkuun nukuin talon toisessa päädyssä pelkän taivaan alla, ilman mitään verkkoja. Mutta yksikin inisevä hyttynen riittää pilaamaan yöunet. Tai kärpänen. Eikä linnunpaskakaan ole kiva, tarvittaessa verkko siivilöi senkin.

Kaapistani löytyy metritolkulla 80-luvulla muodissa ollutta valoverhoa. Kääntelin pakkaa jonkun aikaa, mutta tulin siihen tulokseen, että aika homma viritellä siitä toimiva hyttyssuoja. Kävelin siis K-rautakauppaan ja ostin ihan tähän tarkoitukseen valmistetun tuotteen ja olen tyytyväinen. 

Tuo investointi on nyt käytössä kolmatta kesää ja riittävän ehjä vieläkin. Helmaan tuli ensimmäisinä öinä pari reikää koiran kynsistä, koska tämä ei ymmärtänyt verkon ideaa. Ressukka pyrki kulkemaan verkon läpi, lomasta, päältä ja ympäriltä. Mutta nyt homma sujuu jo mallikkaasti, kun pidän koiran kokonaan verkon ulkopuolella

• Toinen hyväksi osoittautunut investointi onkin ihan uusi, tätä kesää varten hankittu. Silmälaput.

Kesäyönä valot ei sammu sitten ollenkaan. Pohjoisparvekkeelle ilta-aurinko paistaa luoteesta puolille öin ja tunnin päästä siitä se jo tuikkii säteitään koillisesta.

Viritin maton parvekkeen kaiteelle suojaamaan auringonsäteiltä. Mutta valoisaa on silti. Käänsin takapuoleni auringolle ja naama päin seinää, ei oikein hyvä sekään. Mutta nämä silmälaput ovat kyllä ihan parasta!

Vaikka nukun ulkona hyvin muutoinkin, niin nyt en herää aamuyöstä juuri ollenkaan. Ja jos herään, niin nukun laput silmillä helposti uudelleen.

Sille on ihan syynsäkin, miksi pimeässä nukkuu paremmin ja pidempään.

Nukahtamista ja nukkumista säätelee meillä sekä unipaine että sisäinen kello eli sirkadinen säätely.

Unipaine on sitä, että elimistöä pitää rasittaa päivän aikana tietty määrä, jotta illalla tulee uni ja että unta riittää aamuun saakka.

Sirkadinen rytmi on taas nukkumisrytmiämme säätelevä sisäinen kello. Siihen vaikuttaa valon ja pimeyden vaihtelu. Säätely tapahtuu hypothalamuksessa sijaitsevan suprakiasmaattisen tumakkeen "keskuskellon" avulla.

Keskuskello tahdistuu valon avulla. Valo kulkee keskuskelloon silmän verkkokalvon kautta. Keskuskello tahdistaa käpylisäkettä, käpylisäke jarruttaa melatoniinin eli pimeähormonin eritystä.

Eli siis hiukan oikaisten: kun silmiin osuu valoa, käpylisäke vähentää melatoniin tuotantoa. Melatoniini tuotannon väheneminen on signaali elimistön eri järjestelmille ja sisäinen kello tahdistuu.

Sisäiseen kelloon vaikuttaa monet muutkin tekijät, mutta valo on niistä merkittävin. Ei siis ole ihme, että valoisat yöt sotkevat nukkumista. Keskuskello sekoaa, melatoniinin tuotanto loppuu yöllä ennen aikojaan tai ei pääse kunnolla edes käyntiin.

Ollaan yksilöitä tässä valoisassa nukkumissakin, tottumisellakin on vaikutusta. Ikä ja mikä tahansa muu unta huonontava tekijä yhdistettynä liikaan valoisuuteen on huono yhdistelmä. Siksi pimennysverhot ikkunaan tai silmälaput silmille.

Unipaineesta ja sisäisestä kellosta voit lukea lisää täältä: Unettomuus ja uni. Mitä jokaisen on hyvä tietää. 

Ulkona nukkuminen on niin mukavaa, että suosittelen kokeilemaan. Jos vaan olosuhteet kotonasi ovat sopivat. Kekseliäisyydellä puolestaan voi huonommistakin olosuhteista saada vallan mainiot.

Kesälomalla  ei haittaa, vaikka alkuun jonkun yön nukkuisi vähän huonomminkin. Jos vaikka kusiaiset valtaa sängyn tai käki kukkuu liian lähellä.

Yllä olevasta painikkeesta voit tilata sähköpostiisi ilmoituksen aina kun uusi blogi julkaistaan. Sellaista sattuu pari kertaa kuussa.  En lähettele muita markkinointi- tai myyntiviestejä enkä tuki niillä sähköpostiasi

Tykkään kovasti, jos jaat postauksen kavereillesikin. Alla olevat linkit auttavat jakamisessa: