Uni ja Unettomuus

Keski-ikäisenä ja ruuhkavuosissa ajattelin, että eläkkeellä sitten on aikaa nukkua. No – vielä en ole eläkkeellä, mutta lapset ovat lentäneet pesästä ja sitä omaa aikaa alkaa olla enenevässä määrin. Aikaa nukkua siis.

Yksinkertaisimmat asiat ovat usein niitä tavallisempia. Näin ainakin unihoitajan vastaanotolta katsottuna. En ole etsinyt tutkimustietoa yleisyyteen liittyvästä järjestyksestä, vaan päästelen nyt menemään ihan vaan kokemuksen tuomalla rintaäänellä.

Tänä vuonna kesä – tai edes vähän lämpimät kesäyöt – antoivat odottaa itseään. Vielä kesäkuun 10 päivä tienoilla yölämpötila tipahti nollan tienoille, mutta nyt jo sentään ollaan inhimillisemmissä lukemissa. Ansioituneimmat toki pärjäävät pakkasellakin, mutta minä olen jokseenkin hienohelma tässä suhteessa.

Ihmisen mieli on kummallinen. Vaikka hyvin tietää omakohtaisen uhan vaikkapa diabeteksen puhkeamiselle lähivuosina, ei siltikään edes yritä petrata elintapojaan. Ei vaikka lääkäri on vakavalla naamalla tähän kehottanut.

Kannoin patjani parvekkeelle kesäkuun 10 päivä. Se on perinteisesti päivä, jonka jälkeen kesäkukat säilyvät pihalla paleltumatta. Ja niin pysyin minäkin lämpimänä aina tämän viikon alkupuolelle saakka, kunnes kesä vaihtui syksyyn kertalaakista.

Oletko pohtinut, kuinka paljon unta oikeasti tarvitset? Tarvitsetko 6, 8 vai 10 tuntia? Useimmat meistä tarvitsevat unta 8-10 tuntia välissä per yö. Todellisuudessa tuo tuntimäärä vaihtelee jossain 5-12 tunnin välissä.

Ulkona nukkuminen on nyt muotia. Yönsä voi viettää riippumatossa, teltassa, puiden välissä roikkuvassa Tentsile-teltassa, laavussa tai vaikka patjalla tai havuilla paljaan taivaan alla.

Kun on aivan väsynyt ja uupunut, mutta uni ei vaan tule. Kun tietää että huomenna on maanantain ja viikonloppu ohi. Kun herää aamuyöstä eikä pysty millään nukkumaan uudelleen -paitsi klo 4.45 - juuri vähän ennen kuin pitäisi nousta sängystä ylös.