Peuran paisti oluessa keitettynä

Peuranliha on parempaa kypsänä lautasella kuin raakana auton nokkapellillä. Niitä molempia tahtoo olla meillä päin tarjolla. Onneksi tuota syötävää versiota enemmän, koska isäntä metsästää.

Riistan liha on vähärasvaista ja luomuakin, ainakin jos peurat ovat ruokailleet meidän ja naapurin pellolla. Vaan sitähän ei voi koskaan tietää. Mutta joka tapauksessa puhdasta lihaahan se on, sotkevat sitten kenen tahansa peltoja.

Hirvenlihan kanssa en ole sinut. Sitä pitää osata kypsentää riittävän kauan. Raakaa hirvenpaistia ei syö kukaan, koska siitä ei saa kirvelläkään paloja irti. Kokemusta on.

Peuranlihaa osaan laittaa paremmin, siksi jaan tässä yhden hyvän reseptin. Ohje on alun perin saatu kosmetologilta, hän oli saanut sen asiakkaaltaan. Olen sittemmin tehnyt tätä monta kertaa ja hyvää on tullut. Paitsi nyt, kun ajattelin samoin tein videoida koko prosessin. Meni ketuille koko homma ja jouduin vielä ostamaan uuden kattilankin. Mutta resepti on kuitenkin nyt tässä:

Peuranpaisti oluessa keitettynä

• n. 700 g peuranpaistia (sisäpaisti on parasta, mutta kulmapaistilla toimii myös hyvin. Ulkopaisti on liian littana tähän tarkoitukseen)
• Puoli litraa tummaa olutta
• 1 dl soijakastiketta
• 2 dl mustaherukkamehutiivistettä. Itse tehtyä höyrymehua siis
• jokunen katajanmarja
• laakerinlehtiä

Kaada nesteet kattilaan, kiehauta ja lisää lihaköntsä mukaan. Anna kiehua hiljalleen 45 minuuttia, käännä liha ja keitä toiset 45 minuuttia.

Puolentoista tunnin jälkeen nosta kattila levyltä ja vie kylmään jäähtymään. Liha siis jäähdytetään keitinliemessä. Liemestä saa myöhemmin hyvän kastikkeen kun lisää vähän kermaa ja kiehauttaa.

Ensinnäkin tuo olut. Kävin varta vasten marketista sitä hakemassa. Mutta kun en ole oluiden asiantuntija, oli todellinen haaste löytää sieltä kymmenen metrin mittaisesta hyllystä nimenomaan tummaa olutta. Tummia tölkkejä oli kyllä, mutta niiden kyljessä ei lukenut mitään tummasta oluesta.

Isäntä sen tölkin minulle sitten hakikin. Tai toi oikeastaan useamman, että muka voisin valita. Jostain kumman syystä kuitenkin nimenomainen tuote oli kadonnut meidän jääkaapista siinä vaiheessa, kun sitä olisin tarvinnut. Keittohommat siirtyi seuraavaan viikonloppuun, jotta olutvarasto saatiin täydennettyä.

Sitten tuli ongelmia lihan kanssa. Pelkkää jauhelihaa meidän pakastimessa. Ei kunnon köntsää missään, vaikka käänsin koko arkun. Piti alkaa odottamaan, että peura kaatuu, riippuu, viedään paloiteltavaksi ja saapuu vakuumissa meidän keittiöön. Meni toiset pari viikkoa.

Nyt oli olutta ja lihaa, kaupasta piti hakea vielä soijasoosi, joka oli vanhentunut.

Ei sitten muuta kuin keittämään. Huushollissa leijuu muuten vinkeä maltaan tuoksu, kun keittää olutta puolitoista tuntia. Käytän munakelloa ilmoittamaan säädetyn ajan kulumisen, ettei kiehu kattila tyhjäksi. Suosittelen sitä muillekin, tai sitten kännykän herätyskelloa.

Kaikki meni ihanasti, 45 minuuttia kului ja liha porisi nätisti liemessään. Käänsin palan ja ohjelmoin munakellon uudelleen. Poistuin keittiöstä telkkarin ääreen. Kunnes havahduin siihen, että vieno oluen tuoksu oli muuttunut palaneen käryksi. Kääntäessäni köntsää olin jollain konstilla saanut levyn hipaisunäppäimen siirrettyä asentoon P, eli maksimiteholle.

Liha nökötti kattilan pohjalla, ympärillä parin sentin paksuinen karstakerros. Palohälytinkin alkoi huutamaan. Koira luikki takavasemmalle.

Nostin lihapalan lautaselle. Nyt ei ollut enää sitä omaa lientä, jossa kypsä pala piti jäähdyttää. Liha ei ollut itse asiassa palanut, vaan näytti ihan hyvältä sen jälkeen, kun leikkasin alapuolen palaneen pinnan pois. Mutta maussa oli samainen vivahde, joka tuoksahti meidän keittiössä ja eteisessä puoleen väliä seuraavaa viikkoa. Liha ei kelvannut koirallekaan.

Ostin sitten Ikeasta uuden kattilan, en edes yrittänyt saada vanhasta enää kalua. Onneksi peuranruhossa on toinenkin kulmapaisti, sen valmistan uudessa kattilassani isänpäiväksi. Saamarin saamari. 

Mutta resepti on hyvä. Kannattaa kaikesta huolimatta muidenkin kokeilla.

Videolla näkyy paistinvalmistuksen tärkeimmät vaiheet, lopun jouduin sensuroimaan. 

Jos luulisit tämän maistuvan ystävällesikin, niin jaa blogi eteenpäin: