Pullanleipomispäivä. Leivo lapsen kanssa

Talviloman kunniaksi olin alkuviikon 2v. neitokaiselle lapsenvahtina. Kun kaikki lelut oli levitetty moneen kertaan, muistui mieleeni lasten tykkäävän leipomisesta.

Herkullisen tuntuinen resepti löytyi Pinterestistä Hämmentäjän taulusta ja nimikin oli "äidin taivaallinen vaniljapulla". Kun vielä ohjeessa sanottiin, että on nopea tehdä ja onnistuu vaikka vauvan päiväunien aikana, niin tästähän sitten aloitettiin. Suunnittelin niin, että teen taikinan valmiiksi ja aloitamme leipomisen lapsen herättyä päiväunilta.

Taikina:

12,5 dl vehnäjauhoja

225 g voita tai margariinia
2 pkt tuorehiivaa tai 4 pss kuivahiivaa (kyllä, sillä eihän tuollainen rasvamäärä muuten nouse eli kohoa)
3 munaa
1,3 dl sokeria
(1,5 rkl kardemummaa)
3 dl maitoa
0.75 tl suolaa
n. 1.5 dl rusinoita

Tehdään kuten pullataikina

Täyte 1:

3 keltuaista
3 rkl sokeria
3 rkl perunajauhoja
6 tl vaniljasokeria
4.5 dl maitoa

Kaikki aineet kattilaan, kuumenna ja sekoita kunnes sakenee

Täyte 2:

225 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
pehmitä rasvaa pieni hetki mikrossa, sen jälkeen sekoita sokeri joukkoon

+ 1 keltuainen voiteluun

Homma lähti sitten heti alkuunsa ns. lapasesta. Kun nukutin lasta päiväunille olin nukahtanut itsekin. Kun tunnin päästä heräsin, päätin ensin keittää virkistävät päiväkahvit ja aloittaa taikinan teon. Kun sain kahvin kuppiin, ajoi auto pihaan ja koiran prkle herätti lapsen haukkumisellaan.

Lapsi oli hyvällä tuulella, mutta nälkäinen. Tein hänelle välipalan ja pappalle kahvia sekä siinä samalla kokosin kippoja ja pyttyjä valmiiksi työpöydälle. Leivontaohjeen mukaan homma kannattaa aloittaa Täyte 1:n tekemisellä. Tässä vaiheessa pyysin pappaa apuun, sillä lapsen ja koiran yhteiselon vahtiminen on mahdoton tehtävä kauha kädessä hellan edessä seisten.

Pappa siis vahti lasta ja minä tein täytteen 1 valmiiksi jäähtymään. Samaan syssyyn tein pullataikinan: hiukan pihtasin sokerista ja laitoin suolaa koko lusikallisen. Jauhomääräksi tuntui riittävän 11 dl, eli hiukan vähemmän kuin mitä ohjeessa oli. Kardemumman jätin pois, koska se edelleenkin närästää.

Vaivaamisen loppuvaiheessa lapsen ympärillä alkoi leijailla vinkeä tuoksu. Ei muuta kuin liina taikinan päälle ja nousemaan, lapselta housut pois ja pyllypesulle. Kaiken rasvaamisen ja sukkien etsimisen jälkeen asiat siltä osin kunnossa. Yhdessä haettiin leipomisvälineet, löytyi pikkuinen leivinpöytäkin kaapista. Kaulimia oli vain yksi, mutta annoin lapselle taikinapulikan ja täydestä meni.

Puin lapselle ysärimallisen esiliinan, nostin penkille polvilleen, ripottelin jauhoja pöydälle, hain vielä puisen voiveitsen ja annoin taikinanökäreen mälvättäväksi. Otin taikinasta kolmasosan ja kaulitsin siitä uunipellin kokoisen laatan, jonka nostin leivinpaperin päälle pellille. Kielsin lasta syömästä taikinaa yhtään enempää. Kaadoin täytteen 1. eli vaniljasoossin pellille taikinalaatan päälle. Kielsin lasta läpyköimästä täytettä ja pesin hänen kätensä. 

Kaulitsin lopusta taikinasta levyn ja tässä vaiheessa muistin, että täyte 2 on yhä tekemättä. Kielsin antamasta koiralle yhtään enempää taikinaa. Laitoin margariiniin sekunniksi mikroon ja sekoitin sokerin joukkoon. Pihtasin vähän sokerista. Nostin kaatuneen jauhopussin ja siivosin leivinpöydältä suuremmat sotkut. Annoin lapselle rusinoita ja pyysin heittelemään niitä uunipellille vaniljasoossin päälle. Levitin täytteen 2. kaaviloimani levyn päälle ja käärin rullalle. Nostin lapsen takaisin penkille ja puhalsin polven pipiin. Leikkasin käärimästäni pötköstä 24 palaa ja yhdessä lapsen kanssa asettelimme ne vaniljakastikkeen ja rusinoiden päälle pellille. Lopuksi sovitimme lapsen leipomat mällit joukkoon. Hyvä tuli.

Voitelin munankeltuaisella ja työnsin leipomuksen uuniin, 225 astetta noin 20 minuutiksi. Ohjeessa sanottiin, että varo polttamasta ja että vaniljasoossi hyytyy lopullisesti vasta jäähtymisvaiheessa. Siivosin suuremmat sotkut ja olimme lapsen kanssa molemmat edelleen hyvällä tuulella.

Tähän pikaleipomiseen meni minulta 4½ tuntia + seuraavana yönä käytin koiran kaksi kertaa ulkona + viimeiset sotkut siivosin seuraavana päivänä, kun lapsen perävalot olivat hävinneet horisonttiin.

Että saamattomaksi menee ihminen vanhetessaan.

Pullan alkuperäinen resepti löytyy täältä: https://hammentaja.blogspot.fi/2016/04/aidin-taivaallinen-vaniljapulla.html