Vapaapäivä, eikä talossa mitään hyvää syötävää!
Oli päässyt käymään niin, että mitään hyvää ei löytynyt yhtään mistään. Pakastimessa olisi ollut yksi suklaalevy, mutta se oli pojan joululahja. Pakastin sen, sillä olen huomannut, että jäinen suklaa säilyy paremmin kuin huoneenlämpöinen.
Runeberginpäivä lähestyy, joten niitä sitten leipomaan. Eivät ole ihan mieliherkkua, mutta reseptin ainesosat näyttivät sen verran maukkailta, että saa kelvata tähän hätään.
250 g voita
3 dl sokeria
4 munaa
4 dl piparkakkumuruja
1 pss (60 g) mantelijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
Päälle tomusokerikuorrute ja 1 dl vadelmahilloa
Homma alkoi kaappien koluamisella. Joulupiparkakkuja ei ollut tietenkään enää helmikuussa, kenellä enää on? Korppujauhojakaan ei ollut. Otin sitten Väinämöisen palttoonnappeja ja murskasin ne perintö-Moulinexilla muruiksi.
Mantelijauhetta ei ollut, mutta löytyi puoli desiä mantelirouhetta. Joulusta oli jäänyt maapähkinöitä, joten hurautin ne samaisella Moulinexilla jauhoksi.
Sitten vaan kuivat aineet sekaisin, leivinjauhetta laitoin varmuuden vuoksi kaikki 2 tl.
Voi ja sokeri vaahdoksi. Paitsi että ei meillä ole vuosiin ollut jääkaapissa voita. Käytin laktoositonta margariinia.
Sitten joukkoon vähän jauhoja, munat ja loppu jauhoseos. Ei juoksettunut, vaikka jossain kohtaa pahalta näyttikin.
Kerma oli vanhentunut viime vuonna. Annoin sen koiralle ja laitoin taikinaan rasvatonta maitoa.
Minullahan ei sitten ole Runebegintorttuvuokia eikä muitakaan kuppivuokia. Paperiset leivosvuuat hukuksissa tai mahdollisesti loppu. Levitin siis taikinan leivinpaperin päälle pienelle uunipellille, säätelin puuhellan palamisastetta niin, että lämpötila pysyi 200 asteen tuntumassa. Uunissa 45 min ja kypsää tuli.
Vaikka reseptissä ei puhuta kostuttamisesta mitään, niin kuuluuhan se Runebergin torttuihin. Hain isännän kaapista konjakkipullon, kaadoin reilun kahvikupillisen mukiin ja kostutin sillä puolet tortuista. Hiukan jäi ainetta yli, mutta en kaatanut sitä takaisin pulloon.
Jäähtyneen levyn hurautin pitsaleikkurilla paloiksi, pyöräytin tomusokerikuorrutteesta rinkulan päälle ja keskelle hillosilmän. Vattuhillopurkissa oli kuivat reunat jäljellä, mutta laitoin päälle joulusta jäänyttä torttuhilloa. Hyvin toimi, vaikka värissä vähän hävisin.
Varsinkin ne kostutetut oli seuraavana päivänä oikein hyviä. Meillä oli isännän kanssa varsin mukavaa, kun syötiin ne kaikki kerralla. Ne
kuivat vein työpaikalle kahvipöytään, hyvältä maistuivat nekin.