Nipottajan välipäiväsämpylät

Joulu meni ja jouluruuat on vähivaroin syöty. Jouluna iski myös flunssa päällensä, jonka seurauksena meillä vietettiin ns. ydinperhejoulu.

Onneksi ruoka maittoi. Sen suhteen ei sentään ollut murhetta, mutta suklaat ovat jääneet koskematta. Sitä ihmettelen edelleen.

Tänään alkoi elämä taas palata ja nuukuus nosti päätään. Syömättä jääneet peruna- ja porkkanalaatikot uhkasivat vanhentua. Parasta ennen -päivämäärät tuli täyteen.

Sämpylätaikina on vanha hyvä kikka, minne kaikki jämät saa piilotettua. Tällä kertaa tosin sain ajatuksen Instasta, jossa @kirsitero oli leiponut perunalaatikkosämpylöitä.

Ei siinä sitten muuta, kuin taikinan tekoon ja kaivelemaan keittiön kaappeja. Vehnäjauhot ovat meillä melkein aina vähissä. Niin nytkin. Kauppaan on 12 km matkaa, joten sinne ei ihan joka asiasta viitsi lähteä (tämän tietään anoppi ja naapurin Raijakin).

Mutta löytyi meiltä puolikarkeiden vehnäjauhojen lisäksi kauraleseitä, hiivaleipäjauhoja, ruisjauhoja ja grahamjauhojakin. Semmoiset pussinpohjat kaikista. Eli pärjätään.

Kun tekee perstuntumalla taikinaa, siinä on aina omat riskinsä. Siksi meillä on komposti. Onni oli tänään kuitenkin myötä ja taikinasta tuli koostumukseltaan leivottavaa.

Nipottajan välipäiväsämpylät

• 1 porkkanalaatikko tai perunalaatikko
• 1 l vettä
• 100 g rypsiöljyä
• 2- 4 tl suolaa
• pari dl kauraleseitä
• 3 pss kuivahiivaa
• 3-4 dl grahamjauhoja
• Vehnäjauhoja. Joiden määrää en mitannut, mutta selvästi eniten näitä.

Sitten vaan perinteisellä menetelmällä hiivataikina valmiiksi, nostatus ja leipominen palleroiksi.

Koska tässä nyt kerran nuukia ollaan, niin säästin tietysti sähköäkin ja paistoin sämpylät puuhellan uunissa. Ja koska siinä on pieni uuni, asettelin sämpyläpallerot vieriviereen pellille. Ettei mene koko päivää paistamistouhuissa.

Kypsän sämpylälevyn voitelin heti uunista ottamisen jälkeen rypsiöljy-maitoseoksella. Seossuhde on fifty-fifty, kuten korvia huuhdellessa (asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että korvia huuhdellaan pirtu-vesi -seoksella. Puolet kumpaakin).

Ensimmäisen fifty-fifty -satsin kiehautin puuhellan levylle, kattila ei onneksi mennyt pilalle.

Tein siinä sitten toisen satsin imelletystä perunalaatikosta ja vallan hyviä tuli niistäkin. Porkkanalaatikkosämpylätaikinaan en lisännyt suolaa, koska ajattelin laatikkoruoassa sitä jo olevan. Mutta perunalaatikkotaikinaan sitä sitten lisäsin, eikä ollut yhtään hullumpi idea.

Hyvältä maistuivat, yhtään ei vanha flunssa häirinnyt syömistä. Loput sitten vaan pakkaseen, ettei viimeinen käyttöpäivä mene näistäkin umpeen.

Jotkut ihmiset tulevat vanhemmiten nuukiksi. Toisinaan suorastaan itariksi. Tätä ominaisuutta koetan kaikin voimin välttää, sillä turha nuukuus ei ole mistään kotoisin.

Ensi kerralla laitan sämpylätaikinaan sulatettua voita! Tai maitoa. En sentään punaista. 

Sinua saattaa kiinnostaa myös herkkupullien resepti. Pullanleipomispäivä. Leivo lapsen kanssa

Tästä voit tilata itsellesi ilmoituksen aina, kun uusi blogiteksti julkaistaan

Jos tykkäsit reseptistä, jaa ystävällesikin: