Tässä yhtenä päivänä putkahti mieleeni, kuinka lapsena syötiin makaronivelliä. Ja muistaakseni se oli hyvää. Se oli sellaista vähän paksua, makaroneja kellui siellä täällä ja niitä oli mukava imeskellä huulien välistä. Hiukan makeaakin se taisi olla, ehkä kelvatakseen paremmin lapsille.

Noin 360 päivää vuodesta mieleeni ei tule yhtään salaattireseptiä. Jouluna katson jostain lehdestä ohjeita ja silloinkin lopputulos on aikalailla sama kuin arkena. Jotta itsetunto ei mene, niin lohduttaudun ajatuksella, että en ole ainoa ihan mielikuvitukseton. Mutta saatan kyllä ollakin.

Voi perseensuti. Mammalla oli tapana sanoa tuo sana, kun asiat eivät menneet niin kuin hän oli suunnitellut. En tiedä mitä perseensuti tarkoittaa, mutta mieleeni se nyt tuli.

Pääsiäiseksi ehtii vielä tehdä tämmöistä. Aika lailla idioottivarma mutakakun ohje, koska minäkin onnistuin. Tein vieläpä kaksi kertaa ja onnistui toistettaessakin. Tässä kakussa maku tulee suklaasta ja mutaefekti mämmistä. Ja mikä paras, mämmi ei maistu juuri ollenkaan. Ensimmäisen vedoksen tein jo pääsiäisviikolla ja vein työpaikan kahvipöytään...

Isäntä on ostanut meille mämmiä jo joulusta alkaen. Sitä alkaa ilmestyä jääkaappiin heti, kun kauppiaat alkavat kantaa ylivuotisia varastoja uudelleen myyntiin. Sitä sitten syövät joka ilta koiran kanssa. Minä syön oman annokseni vasta pääsiäisenä.

Isäntä sai ennen joulua lahjaksi muutaman lihasäilykepurkin. Joista minä en ymmärrä yhtään mitään. Sianrasvasäilykkeestä tein soosin l. kastikkeen purkin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Lisäsin siis lihan joukkoon 2 dl vettä ja kiehautin ja kas, lihapalat kelluivat rasva-vesiliemessä. Söimme sitä hiljaisuuden vallitessa, kunnes vävypoika...

alkuperäinen julkaisu 11.3.2021. Kuva vaihdettu ja lisätty linkki 13.9.2021